no nih, tää nyt on tämmönen kysymys, että lukeeko joku tätä oikeesti vai ei ja jos ketää ei kiinnosta minä lopetan tän. kiitos.

Jeah. Vauhdikkaan perjantain jälkeen pitäisi olla tunnelma suht katossa varsinkin kun ei kauheesti hävetä. Olikin joo vähän aikaa... nyt on taas ettei ei. Luulisi että humala ratkasee tai jotenkin lievittää. No joo, on ihmiset sillai kivempia mulle nyt mutta siinnä on nyt pelko. Pelko että jos porukat saa selville. Ei oikeesti-- siis tämähän on kai ihan normaalia. Silti kuitenkin yllätys, yllätys masentaa.

Hyviäkin puolia vielä ainakin yksi; promilet saa ihmiset avautumaan. Luokkalainen kerto että silläkin oli ollu vaikea masennus. Se oli melkei joutunu osastolle. Mutta se parani. Jotain toivoa mullakin :)

Pakottaudun ajattelemasta kuinka vaivatonta olisi... yo know. En enää myöskään itke kun kävelen kadulla, siihenkin olen oppinut pakotautumaan. Huomenna mulla on taas käynti kuraattorilla, ja sen kyllä huomaa. Joululomalla mä olin yhen kerran niin väsyny että musta tuntuu että mun perhe jopa huomas sen. On aika vitun ihme! Mä tiedän että ne haluaa jotenki antaa mulle tilaa nyt sen jälkeen ku mua kiusattiin 3 fucking vuotta ja siis ajattelee etten opi itsenäiseksi tai jotain jos ne on mun ympärillä. Mä myös ajan niitä pois, tietysti, se on luonnollista. Mutta mulla on silti niin vitun,vitun,vitun paha olo niin vitun,vitun,vitun usein.
 Ja tahdon pois näitten saatanan homojen ympäriltä. Oikeesti mä en kestä ihmisiä jotka pitää musta välistä yhtään. Ne on liian ymmärtäväisiä, niillä on liian hyvät jutut, nekin elää nii ittensä kanssa. Mulle nauretaan vaan ku olen tyhmä. Ku teen jotain omalla kustannuksellani. Haluutteko oikeesti olla mun kaa vaan kertooksenne miten teillä menee hyvin ja miten teillä on paljon ihmisiä pokattavana ja miten te menestytte USKOFUCKINGMATTOMAN hyvin elämässä?On eri asia vastata ku kysyy mitä kuuluu kun kertoo jonkun vitun leffan juoni jota mä en ole nähny tai kuullu joka ei mua kiinnosta jolla ei ole mitään tekemistä mun elämäni kanssa joka ei oikeesti mitenkään liity muhun tai mihinkään muuhunkaan paitsi että se on vitun nuorekasta ja ihanaa ku on niin paljon yhteistä ku ollaan nuoria BLAABLAABLAA!!
 Miksi mä en saa sitten keskeyttää, kertoa että ajattelin tänään taas kuolemaa, mietin kaipaisitko säkään oikeesti mua, tunnet sä edes tätä ihmistä tän kuoren alla? Mun ongelmani ei ole fyysinen, sitä ei paranneta sillä että nähään joskus ja sä voit kertoo niitten vitunpaskojen leffojen juonia ja minä olen hiljaa.

Pitäs kai avata eka luukku ja kuvitella miten se johtaa uuteen elämään, plah. Paskaa, en ole enää niin hyväuskoinen kuin joskus silloin. Olen alkanut päästä yli eräästä ihmisestä, mutten tiedä onko se ollut hyväksi vai pahaksi minulle. Kävin viikko sitten juttelemassa kuraattorille ja se halus nähdä mut vielä uudestaan, ainakin 3 kertaa. Mun olis tänä aamuna pitäny mennä sinne, mutta viime kerralla kun mä itkinkin se oli sen verran rankkaa, että ei aamulla heit ensimäisenä huvittanu. Ja jäin nukkumaan. Joten nyt joudun kai lintsaamaa fysiikan tunnit että voin mennä sinne huomenna. En oikein jaksaisi.. edes sitä terapiajuttua. Emmä tahtoisi oikeesti olla. Miksen vois jo jäädä pois? Mun kaveritkin taitaa olla kyllästyneitä muhun.

Once upon the time
i had a lot to figth for
i had a dream
i had a plan

aika plagiontia ^ ^
kas. tais olla ensimmäinen hymiö mitä olen käyttäny koko tässä huimassa ja paljastavassa paljastuksesta mun sieluelämästä. Itse asiassa mulla on nytkin unelma tai suunnitelma. Mä tahdon päästä pois täältä. Ajattelin, että voisin kasata paljon rahaa kasaan. Tai vähän. Sit mä lähtisin jonnekin. Vaikka... no en varmaa viel 17 vuotiaana ulkomaille, ainakaan Tukholmaa pitemmälle. Blaah, olispa tylsää lähtee jonnekin Tukhomaan. Emmä varmaan pääsis ku jonnekin vitun Jyväskylään, fuckin'jee. Jos menisin Jyväskylään.. ei kyllä huvittas lähtee mihinkään semmoseen paskaläjään yksin. Sit pitäis ottaa joku mukaan. blääh. No joo, pitää kysyä että kuka lähtee voivittusaatana:DD  Jyväskylään.