Ah, tämä päivä on ollut liian pitkä. Niin kuin kaikki päivät itse asiassa. Miten ihmiset jaksaa nousta vuoteestaan joka päivä ja vielä pitää siitä? Miten ne jaksaa nauttia siitä ja haluta huomenna lisää? Mulle elämä on itsestään selvää, koska en usko mihinkään muuhun tapaan millä ihminen voisi olla olemassa. En usko Platonin ideamaailmaan tai Taivaaseen ja Helvettiin. Meillä on vain tämä hetki, mutta kaipaan tilaa jossa multa ei vaadita mitään. Pimeää laatikkoa, joka ei päästä valoa sisään ja joka olisi pehmeä ja jossa on hiljaista, muttei ahdistavaa. Tai sitten siellä soisi kaunista ja rentouttavaa musiikkia.