Pakottaudun ajattelemasta kuinka vaivatonta olisi... yo know. En enää myöskään itke kun kävelen kadulla, siihenkin olen oppinut pakotautumaan. Huomenna mulla on taas käynti kuraattorilla, ja sen kyllä huomaa. Joululomalla mä olin yhen kerran niin väsyny että musta tuntuu että mun perhe jopa huomas sen. On aika vitun ihme! Mä tiedän että ne haluaa jotenki antaa mulle tilaa nyt sen jälkeen ku mua kiusattiin 3 fucking vuotta ja siis ajattelee etten opi itsenäiseksi tai jotain jos ne on mun ympärillä. Mä myös ajan niitä pois, tietysti, se on luonnollista. Mutta mulla on silti niin vitun,vitun,vitun paha olo niin vitun,vitun,vitun usein.
 Ja tahdon pois näitten saatanan homojen ympäriltä. Oikeesti mä en kestä ihmisiä jotka pitää musta välistä yhtään. Ne on liian ymmärtäväisiä, niillä on liian hyvät jutut, nekin elää nii ittensä kanssa. Mulle nauretaan vaan ku olen tyhmä. Ku teen jotain omalla kustannuksellani. Haluutteko oikeesti olla mun kaa vaan kertooksenne miten teillä menee hyvin ja miten teillä on paljon ihmisiä pokattavana ja miten te menestytte USKOFUCKINGMATTOMAN hyvin elämässä?On eri asia vastata ku kysyy mitä kuuluu kun kertoo jonkun vitun leffan juoni jota mä en ole nähny tai kuullu joka ei mua kiinnosta jolla ei ole mitään tekemistä mun elämäni kanssa joka ei oikeesti mitenkään liity muhun tai mihinkään muuhunkaan paitsi että se on vitun nuorekasta ja ihanaa ku on niin paljon yhteistä ku ollaan nuoria BLAABLAABLAA!!
 Miksi mä en saa sitten keskeyttää, kertoa että ajattelin tänään taas kuolemaa, mietin kaipaisitko säkään oikeesti mua, tunnet sä edes tätä ihmistä tän kuoren alla? Mun ongelmani ei ole fyysinen, sitä ei paranneta sillä että nähään joskus ja sä voit kertoo niitten vitunpaskojen leffojen juonia ja minä olen hiljaa.